Pokailuraportti 0.1

Tässä on ensimmäinen kenttäraporttini. Ajattelin aluksi jättää tämän julkaisematta, koska tarina on hieman nolo. En myöskään pidä tätä varsinaisesti virallisena kenttäraporttina, koska rikoimme alusta alkaen kaikkia PUA-sääntöjä. Ajattelin kuitenkin, että tämä voi olla opettavainen muille aloitteleville PUA-miehille, toivottavasti ei pidemmälle päässeille. Tarinan lopussa on opetus.

Olen muutellut ihmisten nimiä, tapahtumapaikkoja ei mainita, eikä myöskään tapahtuma-aikaa, jotta kukaan ei saa selville identiteettejämme. Olen myös jättänyt pois pari kaikkein nolointa tilannetta. Tarina on silti pääpiirteissään tosi ja opettavainen. Tämä oli siis jonkinlainen PUA-ilta numero 0.1, koska aivan oikeaksi PUA-illaksi tätä ei vielä voi sanoa. PUA-ilta 1.0 tulee toivottavasti huomenna.

Olimme sopineet että minä, Kalle ja Mikko (nimet muutettu) olemme toistemme siipimiehiä ja menemme sargaamaan Helsingin yöelämään. Yleensä PUA-miehet eivät koskaan juovu, juovat vain ihan hillitysti. On nimittäin helppo mokata sargaaminen kännissä. Me olimme kuitenkin ihan aloittelijoita Pelissä, joten päätimme ottaa vähän sosiaalista ujoutta helpottavia pohjia Kallen luona. Istuimme siellä katselemassa PUA-videoita inspiraation vuoksi ja otimme Karhua ja vähän viskiäkin.

Silloin alettiin miettimään, että ei helvetti, meidän ulkoasummehan ovat ihan toivottomat. Kukaan meistä ei ollut vielä ehtinyt hankkimaan riikinkukkotyyliä tai vetää kunnon kuntosaliohjelmaa. Minä ja Kalle ollaan ylipainoisia ja Mikko on liian laiha. Kaikilla on silmälasit. Minulla oli päälläni Linux-paita, Kallella Muutos 2011 -paita ja Mikolla Mensan paita. Näytimme aivan tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoilta, mikä ei tietenkään ollut kovin kaukana todellisuudesta, kun kukaan meistä ei ollut vielä valmistunut.

Väliaikaiseksi riikinkukkoasuksi keksittiin sitten, että laitamme kaikki Muutos 2011 -paidat päälle, kun Kalle on Muutos 2011 -aktiivi ja sillä on niitä iso kokoelma, se yrittää tyrkyttää niitä kavereilleen. Me ajattelimme, että Muutos 2011 -paita olisi sentään vähemmän pelottava tytöille, kuin Linux-paita tai Mensa-paita. Tyttöjä kiinnostaa joskus politiikka, mutta Linuxia ja Mensaa ne yksinkertaisesti pelkäävät ja vihaavat. Olimmekin kuin veljekset: kolme kovaa Muutos 2011 -nörttiä marssi kaupungille. Fyysistä kuntoa ja ulkonäköä pitää kyllä parantaa, mutta jostain on silti aloitettava.

Menimme yhteen räkälään ja katselimme, että siellä oli aika vähän tyttöjä, joista kaikki olivat ehkä korkeintaan seiskoja. Sellaisia vähän hippimäisiä ja homssuisia tyttöjä, jotka on kyllä yleensä ihan söpöjä ja sympaattisia, muttei mitään ihan seksipommeja. Juteltiin siinä siis mamukysymyksistä, ja otettiin aika monta olutta, ennen kuin kukaan uskalsi lähestyä ketään. Silloin kehitimme tämän poliittisen ohjelman, että Suomeen pitäisi ottaa kiintiöperäisiksi työpakolaisiksi humanitäärisin syin miljoonia 18-30 -vuotiaita kauniita ja eksoottisia naisia, mutta ulkomaisia miehiä ei pitäisi päästää Suomeen ollenkaan. Lopulta päätettiin, että minä teen illan ensimmäisen lähestymisen, koska olin lukenut jo Pelimies-kirjan kokonaan, mutta Kalle ja Mikko ovat vasta puolivälissä.

Niinpä lähestyin sellaista pöytää, jossa oli kaksi ehkä 20-vuotiasta ihan söpöä hippityttöä, suunnilleen seiskoja, olisin kyllä pannut niitä ihan mielelläni. Kalle ja Mikko seisoivat takanani siipimiehiä valmiina tukemaan minua. Minun piti tehdä lähestyminen. Lähestyin siis tyttöjen pöytää ja yritin pitää ruumiinkieleni mahdollisimman rentona ja suuni hymyssä. Jotenkin en vain keksinyt mitään repliikkiä. Tytöt katsoivat minua uteliaasti.

Silloin muistin sen teorian, että tytöille voi puhua horoskoopeista tai tarot-korteista tai muusta mystiikasta, koska se kiinnostaa ihan kaikkia naisia enemmän kuin vaikkapa tietokoneet. Ja koska en tiedä mitään horoskoopeista tai tarot-korteista, niin ajattelin jutella ufoista. "Uskotteko ufoihin", kysyin tytöiltä seistyäni siinä hetken.

Jostain syystä tyttöjä rupesi kauheasti naurattamaan. Vitsini oli varmaan huvittava. Mutta ne vaan hihittivät keskenään, eivätkä sanoneet minulle mitään. Olin vähän hämilläni, en tiennyt menikö tämä hyvin vai eikö. Ajattelin sitten sanoa vielä jotain, ja sanoin: "Käyttekö täällä usein?"

Jostain syystä tytöille tuli kova kiire lähteä vessaan, molemmat nauroivat mennessään. Tämä ei ehkä johtanut mihinkään, mutta olin ainakin ottanut aloitteen käsiini ja lähestynyt tyttöjä, mikä oli siinä vaiheessa ihan okei. Kalle ja Mikko taputtelivat minua selkään. Heidänkin mielestään homma oli tässä vaiheessa ihan hyvässä nousussa. Tätä rataa päästäisiin pukille parissa kuukaudessa!

Vaihdettiin sitten baaria sellaiseen toiseen paikkaan, joka oli ehkä vähän edellistä vähemmän räkälä, ja otettiin siinä oluet. Paikassa olevat naisporukat olivat ehkä tuollaisia kaseja, vähän vanhempia kuin ne hippitytöt edellisessä mestassa, ehkä lähemmäs 30-vuotiaita kuin 20-vuotiaita. Mietimme, että nyt olisi Mikon vuoro mennä lähestymään naisia. Tarkkailimme jonkin aikaa naisia huomaamattomasti ja olimme juttelevamme mamupolitiikasta.

Sitten oli Mikon aika tehdä ensimmäinen lähestyminen, ja me menimme siihen selustaan siipimiehinä. Mikko meni ihan rohkeasti sanomaan, että "ovatko neidot ulkona huvittelemassa". Jotenkin Mikko pääsi ihan hyvin juttuun niiden kanssa. Se pääsi istumaan niiden pöytäänkin ja jutteli niille pitkään, minä ja Kalle istuttiin vähän syrjässä turhautuneina odottamassa, josko siipimiestä tarvittaisiin. Vähän ajan päästä selvisi, että ne kaikki naiset olivat naimisissa ja niillä oli lapsia, eikä niitä kiinnostanut lähteä mihinkään meidän kanssa.

Siinä vaiheessa vaihdettiin taas toiseen baariin. Nyt alkoi tulla Kallen vuoro ja katselimme paikkoja. Siinä baarissa oli aika monta hyvännäköistä naisporukkaa, ja ajateltiin, että Kalle voisi ihan hyvin onnistua pokaamaan. Kalle kuitenkin näytti synkältä ja sanoi, ettei tätä selvin päin kestä. Hän sanoi tarvitsevansa jotain vahvempaa, ja vetäisi siinä viskin, vodkakolan ja tequilan, vaikka me yllytimme häntä ryhtymään jo toimeen. Kalle vaan mutisi jotain ja otti lisää viinaa.

Kun Kalle lopulta teki siirtonsa, hän oli aivan helvetinmoisessa kännissä. Seurasimme Kallea siipimiehenä, kun hän lähestyi yhtä naista, ja laukaisi päin tämän naamaa: "hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja” ja nauroi katketakseen, kuin se olisi tosi hyväkin vitsi.

Yritimme estellä, mutta Kalle juoksi tytöltä toiselle ja huuteli niille "hyysärineekerinkullinlutkuttaja", jonka jälkeen nauroi katketakseen. Kaikki baarissa katselivat häntä inhoten ja naiset tuntuivat jopa pelkäävän häntä. Pian poke tuli heittämään Kallen ulos. Kalle rimpuili siinä jotain, vaikka me yritettiin Mikon kanssa sanoa sille, että mene nyt vaan.

Lopulta poke sai Kallen väännettyä ulos. Kadulla se huusi vain “hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja, hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja, hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja!” Yritettiin Mikon kanssa tilata sille taksi, mutta se lähti painelemaan johonkin ja katosi. Ei tiedetä mitä sille sitten kävi. Aamulla siltä oli tullut vähän nolo tekstari, että “mitäs eilen tapahtuikaan”, sanoin vaan, että “en mä oikeastaan tiedä”.

Me ei enää kehdattu Mikon kanssa mennä takaisin siihen baariin, vaan mentiin yhteen yökerhoon, joka tunnetaan ihan hirveänä lihatiskinä. Ja sehän sopi meille. Ei niin aikaisessa vaiheessa kannattanut vielä mihinkään ihan juppimestaan mennä iskemään, ei meidän PUA-taidot olisi vielä riittäneet rotunaisiin. Jonoteltiin siinä sitten ulkopuolella jonkin aikaa.

Siellä olikin aika hyvän näköisiä muijia, ihan kaseilta tuntuivat kännissä. Me heiluttiin siinä tanssilattialla ja otettiin välillä drinkkejä. Jotain me siinä tanssilattialla yritettiin tytöille sanoa, mutta en muista oikein mitä. Kuitenkin monet niistä nauroivat meidän jutuille. Ja meidän dancemuuvit oli aika seksikkäitä.

Mikko meni siinä sitten kännipäissään ehdottelemaan anaaliseksiä jollekkin aika kauniille blondille, joka ei ollut ihan nuori, mutta tosi hyvän näköinen, ehkä numero 7 tai jotain. Silloin sen poikaystävä tuli paikalle, ja alkoi käsikähmä, jota yritin estellä. Poket heittivät molemmat ulos, enkä jaksanut oikein välittää koko jutusta. Myöhemmin kuulin, että sen naisen poikaystävä oli mukiloinut Mikon ulkopuolella.

Muistan jutelleeni jonkun MILFin kanssa. Siis sellaisen vähän vanhemman naisen, joka oli ihan hyvän näköinen. Tai siis oli ollut nuorena hyvän näköinen. Se oli vähän ryppyinen, mutta sillä oli tosi isot bosat. Ajattelin, että se voisi olla joku 4-5, mutta en siinä vaiheessa enää ollut kovin nirso.  En kauheasti muista mitä juteltiin, mutta ihan hyvin ilmeisesti meni. Tarjosin sille jotain drinkkejä, mikä oli virhe, sillä PUA-mies ei naisten drinkkejä maksa, mutta eihän sitä kännissä muistanut moisia sääntöjä. Sitten loppuilta onkin ihan hämärän peitossa.

Aamulla heräsin sen naisen luota ihan hirveässä krapulassa. Se nainen näytti nyt aamulla ihan 60-vuotiaalta ja sillä oli hirveän isot riipputissit. Meinasin oksentaa, mutta onneksi onnistuin laittamaan vaatteet päälleni ja hiipimään ulos talosta naisen huomaamatta, ja oksensin vasta ulkona. Pilluräähkä näytti alastomana suunnilleen mummoltani ja oli varmaan saman ikäinenkin. Hirvittävä kuva oli painunut mieleeni ja tekisi minusta ehkä impotentin.

Minulla oli todella paha olo. Olin menettänyt ainokaisen poikuuteni jonkun 60-vuotiaan puuman kanssa, enkä ollut edes ihan varma olinko menettänyt poikuuteni vai enkö. Minulla oli niin hirveä krapula, että menin baariin ottamaan muutaman tasoittavan. Mielialani parani vähitellen. Jos pystyin nyt pukaamaan hirveän puuman niin olin ainakin astunut jo yhden askeleen eteenpäin. Kohta voisin pokata ihan tavallisen näköisen naisen ja sen jälkeen oikein pornoprinsessan.

En nyt virallisesti näe menettäneeni poikuuttani, koska en muista menettäneeni sitä, ja olisihan se ihme, jos moisessa tilassa olisi onnistunut heittämään siemenet vakoon. Ainakaan en ollut käyttänyt yhtään taskussani olleista kondomeista. Pitäisi ehkä käydä hiv-testissä.

Tässä tapauksessa rikoimme alusta alkaen pahasti yhtä PUA-miesten perussääntöä. Tämä perussääntö on: Älä juo liikaa! Älkää koskaan juoko liikaa kun menette sargaamaan. Sanon tämän vielä kerran: kännikala pokaa pilluräähkän näköisen naisen.

PUA-jutuissa pitää kuitenkin aina pitää positiivinen asenne ja muistaa, että epäonnistumiset ja negatiiviset kokemukset ovat silti kokemuksia ja harjoittelua, niistä saa kokemuspisteitä ja kehittyy vähitellen mestariksi, vaikka aluksi olisikin hirveän vaikeaa.

PUA-homma nousee!