sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kimppakivaa Tatjanan kanssa

Perjantaina minä, Kalle ja Mikko (nimet muutettu) lähdimme taas kaupungille, tällä kertaa ilman mitään pohjia, ettei kävisi yhtä hassusti kuin viimeksi. Olimme pukeutuneet paljon siistimmin: nyt meillä oli t-paitojen sijasta pikkutakit ja kravatit. Minä en kyllä osannut solmia kravattia, mutta Mikko solmi sen puolestani.

Menimme erääseen trendikkääseen yökerho Leijonaan (nimi muutettu). Siellä oli monia kympin naisia. Eräs niistä katseli meitä kiinnostuneena. Nainen oli vähintään kymppi, hänellä oli pitkä musta tukka, vihreät silmät, kurvikas mustaan tiukkaan asuun verhottu vartalo ja ruskettunut iho. Meitä hieman hermostutti, mutta lopulta lähestyimme, minä sargaajana ja Mikko ja Kalle siipimiehinä. Meillä nöpötti housuissa jo mennessämme juttelemaan hänelle.

Nainen näytti tosiaan olevan kiinnostunut meistä! Hän oli alunperin venäläinen ja puhui suomea murteella. Hänen nimensä oli Tatjana (nimi muutettu) ja tarjosin hänelle drinkin, vaikka niin ei PUA-mies saisi tehdä. Pieni lahjonta sallittakoon, kun emme ole aivan kokeneita. Juttelimme siinä kaikenlaista Helsingin yöelämästä.

Tatjana teki ehdotuksen ennen kuin ehdin itse tehdä sitä. Hän kertoi olevansa kolmen aukon nainen ja tahtoi meidät kaikki kolme - samaan aikaan! Oltiin aika innoissaan siinä ja päätettiin lähteä taksilla naisen asunnolle. Siellä riisuuduimme ja näimme Tatjanan ihanan ruskettuneen vartalon, ajellun hävyn, kiinteät ja isonänniset rinnat ja tiukan ja pyöreän takamuksen. Olin vähällä ruiskia lastini jo tässä vaiheessa.

Olimme laittamassa kondomeja, mutta Tatjana kertoi, että se ei olisi tarpeellista, koska hän käytti e-pillereitä. Sen sijaan hän voiteli Kallen munan vaseliinilla, koska hän saisi kunnian tulla takaapäin. Tatjana sanoi, että hän tahtoi takalistoonsa kaikkein isomman munan, joka sattui olemaan Kallella. 

Nyt Tatjana näytti meille seksiaktin metodiikan, joka oli kyllä aika monimutkainen. Minä menin makaamaan sängylle selälläni ja Tatjana tuli päälleni niin, että munani oli hänen pillussaan. Se tuntui hyvältä: tiukalta, lämpimältä, sykkivältä ja kostealta. Tästä näin hyvin hänen suuret ja kiinteät rintansa, joissa oli isot nännit. Olin jo nyt vähällä tulla.

Sen jälkeen Kalle otti valtavaksi jäykistyneen munansa ja työnsi sen Tatjanan peräaukkoon ja samaan aikaan Tatjana otti Mikon reikäpäisen ruhtinaan suuhunsa ja imi sitä niin, että vain slurpsahteluja kuului. Pian olimme yhtä hytkyvää massaa, kolme miestä ja yksi nainen sulautuneena yhdeksi orgastiseksi ruumiiksi. En tiedä kauanko siinä kesti, mutta ähkimme kaikki aivan kiihkon vallassa!

Tulimme kaikki aivan samaan aikaan, minä Tatjanan pimppiin ja Kalle peräaukkoon. Mutta perkeleen Mikko oli katsonut liikaa bukkake-elokuvia internetissä ja yritti ruiskia spermansa Tatjanan naamalle, jolloin suurin osa niistä roiskui päälleni. Osa siitä ruiskahti suuhunikin ja maistui lähinnä suolalta. Normaalisti olisin varmaan oksentanut, mutta nyt olin aivan liian kiihottunut Tatjanan kuumasta kropasta kiinnittääkseni tähän sen enempää huomiota.

Makasimme jonkin aikaa siinä sängyllä orgasminjälkeisessä rentotumisen tilassa. Sen jälkeen Tatjana kertoi yhtäkkiä, että se olisi sitten 500 euroa joka jampalta, Mikolta lisämaksu 100 euroa naamalta tulemisesta, yhteensä 1600 euroa. Emme edes tajunneet, että hän oli prostituoitu! Esitimme siinä jotain vastalauseita, ja hän kertoi olevansa prostituoidun sijasta suosittu ja ammattimainen escort-tyttö, oikeastaan häntä piti verrata kuninkaallisten kurtisaaneihin ja Japanin geisha-tyttöihin. Oli kuulemma esiintynyt oikein elokuvissakin.

Maksoimme sitten lopulta mukisematta ja lähdimme poikien kanssa takaisin baariin. Olimme aika hyvällä tuulella. Tämä PUA-homma toimii mainiosti! Otimme muutamat kaljat ja lähdimme tyytyväisinä kotiin.

torstai 9. syyskuuta 2010

Pokailuraportti 0.1

Tässä on ensimmäinen kenttäraporttini. Ajattelin aluksi jättää tämän julkaisematta, koska tarina on hieman nolo. En myöskään pidä tätä varsinaisesti virallisena kenttäraporttina, koska rikoimme alusta alkaen kaikkia PUA-sääntöjä. Ajattelin kuitenkin, että tämä voi olla opettavainen muille aloitteleville PUA-miehille, toivottavasti ei pidemmälle päässeille. Tarinan lopussa on opetus.

Olen muutellut ihmisten nimiä, tapahtumapaikkoja ei mainita, eikä myöskään tapahtuma-aikaa, jotta kukaan ei saa selville identiteettejämme. Olen myös jättänyt pois pari kaikkein nolointa tilannetta. Tarina on silti pääpiirteissään tosi ja opettavainen. Tämä oli siis jonkinlainen PUA-ilta numero 0.1, koska aivan oikeaksi PUA-illaksi tätä ei vielä voi sanoa. PUA-ilta 1.0 tulee toivottavasti huomenna.

Olimme sopineet että minä, Kalle ja Mikko (nimet muutettu) olemme toistemme siipimiehiä ja menemme sargaamaan Helsingin yöelämään. Yleensä PUA-miehet eivät koskaan juovu, juovat vain ihan hillitysti. On nimittäin helppo mokata sargaaminen kännissä. Me olimme kuitenkin ihan aloittelijoita Pelissä, joten päätimme ottaa vähän sosiaalista ujoutta helpottavia pohjia Kallen luona. Istuimme siellä katselemassa PUA-videoita inspiraation vuoksi ja otimme Karhua ja vähän viskiäkin.

Silloin alettiin miettimään, että ei helvetti, meidän ulkoasummehan ovat ihan toivottomat. Kukaan meistä ei ollut vielä ehtinyt hankkimaan riikinkukkotyyliä tai vetää kunnon kuntosaliohjelmaa. Minä ja Kalle ollaan ylipainoisia ja Mikko on liian laiha. Kaikilla on silmälasit. Minulla oli päälläni Linux-paita, Kallella Muutos 2011 -paita ja Mikolla Mensan paita. Näytimme aivan tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoilta, mikä ei tietenkään ollut kovin kaukana todellisuudesta, kun kukaan meistä ei ollut vielä valmistunut.

Väliaikaiseksi riikinkukkoasuksi keksittiin sitten, että laitamme kaikki Muutos 2011 -paidat päälle, kun Kalle on Muutos 2011 -aktiivi ja sillä on niitä iso kokoelma, se yrittää tyrkyttää niitä kavereilleen. Me ajattelimme, että Muutos 2011 -paita olisi sentään vähemmän pelottava tytöille, kuin Linux-paita tai Mensa-paita. Tyttöjä kiinnostaa joskus politiikka, mutta Linuxia ja Mensaa ne yksinkertaisesti pelkäävät ja vihaavat. Olimmekin kuin veljekset: kolme kovaa Muutos 2011 -nörttiä marssi kaupungille. Fyysistä kuntoa ja ulkonäköä pitää kyllä parantaa, mutta jostain on silti aloitettava.

Menimme yhteen räkälään ja katselimme, että siellä oli aika vähän tyttöjä, joista kaikki olivat ehkä korkeintaan seiskoja. Sellaisia vähän hippimäisiä ja homssuisia tyttöjä, jotka on kyllä yleensä ihan söpöjä ja sympaattisia, muttei mitään ihan seksipommeja. Juteltiin siinä siis mamukysymyksistä, ja otettiin aika monta olutta, ennen kuin kukaan uskalsi lähestyä ketään. Silloin kehitimme tämän poliittisen ohjelman, että Suomeen pitäisi ottaa kiintiöperäisiksi työpakolaisiksi humanitäärisin syin miljoonia 18-30 -vuotiaita kauniita ja eksoottisia naisia, mutta ulkomaisia miehiä ei pitäisi päästää Suomeen ollenkaan. Lopulta päätettiin, että minä teen illan ensimmäisen lähestymisen, koska olin lukenut jo Pelimies-kirjan kokonaan, mutta Kalle ja Mikko ovat vasta puolivälissä.

Niinpä lähestyin sellaista pöytää, jossa oli kaksi ehkä 20-vuotiasta ihan söpöä hippityttöä, suunnilleen seiskoja, olisin kyllä pannut niitä ihan mielelläni. Kalle ja Mikko seisoivat takanani siipimiehiä valmiina tukemaan minua. Minun piti tehdä lähestyminen. Lähestyin siis tyttöjen pöytää ja yritin pitää ruumiinkieleni mahdollisimman rentona ja suuni hymyssä. Jotenkin en vain keksinyt mitään repliikkiä. Tytöt katsoivat minua uteliaasti.

Silloin muistin sen teorian, että tytöille voi puhua horoskoopeista tai tarot-korteista tai muusta mystiikasta, koska se kiinnostaa ihan kaikkia naisia enemmän kuin vaikkapa tietokoneet. Ja koska en tiedä mitään horoskoopeista tai tarot-korteista, niin ajattelin jutella ufoista. "Uskotteko ufoihin", kysyin tytöiltä seistyäni siinä hetken.

Jostain syystä tyttöjä rupesi kauheasti naurattamaan. Vitsini oli varmaan huvittava. Mutta ne vaan hihittivät keskenään, eivätkä sanoneet minulle mitään. Olin vähän hämilläni, en tiennyt menikö tämä hyvin vai eikö. Ajattelin sitten sanoa vielä jotain, ja sanoin: "Käyttekö täällä usein?"

Jostain syystä tytöille tuli kova kiire lähteä vessaan, molemmat nauroivat mennessään. Tämä ei ehkä johtanut mihinkään, mutta olin ainakin ottanut aloitteen käsiini ja lähestynyt tyttöjä, mikä oli siinä vaiheessa ihan okei. Kalle ja Mikko taputtelivat minua selkään. Heidänkin mielestään homma oli tässä vaiheessa ihan hyvässä nousussa. Tätä rataa päästäisiin pukille parissa kuukaudessa!

Vaihdettiin sitten baaria sellaiseen toiseen paikkaan, joka oli ehkä vähän edellistä vähemmän räkälä, ja otettiin siinä oluet. Paikassa olevat naisporukat olivat ehkä tuollaisia kaseja, vähän vanhempia kuin ne hippitytöt edellisessä mestassa, ehkä lähemmäs 30-vuotiaita kuin 20-vuotiaita. Mietimme, että nyt olisi Mikon vuoro mennä lähestymään naisia. Tarkkailimme jonkin aikaa naisia huomaamattomasti ja olimme juttelevamme mamupolitiikasta.

Sitten oli Mikon aika tehdä ensimmäinen lähestyminen, ja me menimme siihen selustaan siipimiehinä. Mikko meni ihan rohkeasti sanomaan, että "ovatko neidot ulkona huvittelemassa". Jotenkin Mikko pääsi ihan hyvin juttuun niiden kanssa. Se pääsi istumaan niiden pöytäänkin ja jutteli niille pitkään, minä ja Kalle istuttiin vähän syrjässä turhautuneina odottamassa, josko siipimiestä tarvittaisiin. Vähän ajan päästä selvisi, että ne kaikki naiset olivat naimisissa ja niillä oli lapsia, eikä niitä kiinnostanut lähteä mihinkään meidän kanssa.

Siinä vaiheessa vaihdettiin taas toiseen baariin. Nyt alkoi tulla Kallen vuoro ja katselimme paikkoja. Siinä baarissa oli aika monta hyvännäköistä naisporukkaa, ja ajateltiin, että Kalle voisi ihan hyvin onnistua pokaamaan. Kalle kuitenkin näytti synkältä ja sanoi, ettei tätä selvin päin kestä. Hän sanoi tarvitsevansa jotain vahvempaa, ja vetäisi siinä viskin, vodkakolan ja tequilan, vaikka me yllytimme häntä ryhtymään jo toimeen. Kalle vaan mutisi jotain ja otti lisää viinaa.

Kun Kalle lopulta teki siirtonsa, hän oli aivan helvetinmoisessa kännissä. Seurasimme Kallea siipimiehenä, kun hän lähestyi yhtä naista, ja laukaisi päin tämän naamaa: "hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja” ja nauroi katketakseen, kuin se olisi tosi hyväkin vitsi.

Yritimme estellä, mutta Kalle juoksi tytöltä toiselle ja huuteli niille "hyysärineekerinkullinlutkuttaja", jonka jälkeen nauroi katketakseen. Kaikki baarissa katselivat häntä inhoten ja naiset tuntuivat jopa pelkäävän häntä. Pian poke tuli heittämään Kallen ulos. Kalle rimpuili siinä jotain, vaikka me yritettiin Mikon kanssa sanoa sille, että mene nyt vaan.

Lopulta poke sai Kallen väännettyä ulos. Kadulla se huusi vain “hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja, hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja, hyysääjäneekerinkullinlutkuttaja!” Yritettiin Mikon kanssa tilata sille taksi, mutta se lähti painelemaan johonkin ja katosi. Ei tiedetä mitä sille sitten kävi. Aamulla siltä oli tullut vähän nolo tekstari, että “mitäs eilen tapahtuikaan”, sanoin vaan, että “en mä oikeastaan tiedä”.

Me ei enää kehdattu Mikon kanssa mennä takaisin siihen baariin, vaan mentiin yhteen yökerhoon, joka tunnetaan ihan hirveänä lihatiskinä. Ja sehän sopi meille. Ei niin aikaisessa vaiheessa kannattanut vielä mihinkään ihan juppimestaan mennä iskemään, ei meidän PUA-taidot olisi vielä riittäneet rotunaisiin. Jonoteltiin siinä sitten ulkopuolella jonkin aikaa.

Siellä olikin aika hyvän näköisiä muijia, ihan kaseilta tuntuivat kännissä. Me heiluttiin siinä tanssilattialla ja otettiin välillä drinkkejä. Jotain me siinä tanssilattialla yritettiin tytöille sanoa, mutta en muista oikein mitä. Kuitenkin monet niistä nauroivat meidän jutuille. Ja meidän dancemuuvit oli aika seksikkäitä.

Mikko meni siinä sitten kännipäissään ehdottelemaan anaaliseksiä jollekkin aika kauniille blondille, joka ei ollut ihan nuori, mutta tosi hyvän näköinen, ehkä numero 7 tai jotain. Silloin sen poikaystävä tuli paikalle, ja alkoi käsikähmä, jota yritin estellä. Poket heittivät molemmat ulos, enkä jaksanut oikein välittää koko jutusta. Myöhemmin kuulin, että sen naisen poikaystävä oli mukiloinut Mikon ulkopuolella.

Muistan jutelleeni jonkun MILFin kanssa. Siis sellaisen vähän vanhemman naisen, joka oli ihan hyvän näköinen. Tai siis oli ollut nuorena hyvän näköinen. Se oli vähän ryppyinen, mutta sillä oli tosi isot bosat. Ajattelin, että se voisi olla joku 4-5, mutta en siinä vaiheessa enää ollut kovin nirso.  En kauheasti muista mitä juteltiin, mutta ihan hyvin ilmeisesti meni. Tarjosin sille jotain drinkkejä, mikä oli virhe, sillä PUA-mies ei naisten drinkkejä maksa, mutta eihän sitä kännissä muistanut moisia sääntöjä. Sitten loppuilta onkin ihan hämärän peitossa.

Aamulla heräsin sen naisen luota ihan hirveässä krapulassa. Se nainen näytti nyt aamulla ihan 60-vuotiaalta ja sillä oli hirveän isot riipputissit. Meinasin oksentaa, mutta onneksi onnistuin laittamaan vaatteet päälleni ja hiipimään ulos talosta naisen huomaamatta, ja oksensin vasta ulkona. Pilluräähkä näytti alastomana suunnilleen mummoltani ja oli varmaan saman ikäinenkin. Hirvittävä kuva oli painunut mieleeni ja tekisi minusta ehkä impotentin.

Minulla oli todella paha olo. Olin menettänyt ainokaisen poikuuteni jonkun 60-vuotiaan puuman kanssa, enkä ollut edes ihan varma olinko menettänyt poikuuteni vai enkö. Minulla oli niin hirveä krapula, että menin baariin ottamaan muutaman tasoittavan. Mielialani parani vähitellen. Jos pystyin nyt pukaamaan hirveän puuman niin olin ainakin astunut jo yhden askeleen eteenpäin. Kohta voisin pokata ihan tavallisen näköisen naisen ja sen jälkeen oikein pornoprinsessan.

En nyt virallisesti näe menettäneeni poikuuttani, koska en muista menettäneeni sitä, ja olisihan se ihme, jos moisessa tilassa olisi onnistunut heittämään siemenet vakoon. Ainakaan en ollut käyttänyt yhtään taskussani olleista kondomeista. Pitäisi ehkä käydä hiv-testissä.

Tässä tapauksessa rikoimme alusta alkaen pahasti yhtä PUA-miesten perussääntöä. Tämä perussääntö on: Älä juo liikaa! Älkää koskaan juoko liikaa kun menette sargaamaan. Sanon tämän vielä kerran: kännikala pokaa pilluräähkän näköisen naisen.

PUA-jutuissa pitää kuitenkin aina pitää positiivinen asenne ja muistaa, että epäonnistumiset ja negatiiviset kokemukset ovat silti kokemuksia ja harjoittelua, niistä saa kokemuspisteitä ja kehittyy vähitellen mestariksi, vaikka aluksi olisikin hirveän vaikeaa.

PUA-homma nousee!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Adolf Hitler European Tour 1939-1945

Olisiko tällainen Adolf Hitler European Tour 1939-1945 -paita sillä tavalla hipsterimäisen itseironinen, että se sopisi riikinkukkotyyliini? Nainen voisi lähestyä minua kysymällä vaikkapa "hei sinä tuhma natsipoju, taidat olla hommalainen ja palvoa Halla-ahoa!" Sitten vastaisin siihen että "en todellakaan ole yhtään natsi, panen mieluiten tummia ja tulisia naisia, somalikin kelpaisi! Tämä paita on pelkästään postmodernia ironiaa!"

Ironinen Adolf  Hipster -paita!
Tästä tulikin mieleeni, että pari kaveriani, kutsutaan heitä vaikka nimillä Mikko ja Kalle (nimet muutettu), on tosi innokkaita hommalaisia mamukriitikkoja. He ovat kumminkin ihan innoissaan PUA-opeista, joita olen heille selittänyt, ja ensi viikonloppuna he ovat siipimiehiäni, kun mennään kokeilemaan naisten iskemistä! Tähän mennessähän olen ainoastaan hienovaraisesti lähestynyt naisia testailumielessä, mutta viikonloppuna pannaan iso vaihde päälle ja sargataan ihan tosissaan!

Palatakseni taas tähän Adolf Hitler -asiaan, ystäväni Mikko ja Kalle siis ovat maahanmuuttokriittisiä, ja minä sanoin heille, että minun mielestäni maahanmuutto on hyvä asia, ja minua kiihottaa paljon enemmän etelän kuumaveriset neidot kuin suomalaiset maitotytöt, joten tahdon tänne jatkossa paljon enemmän naisia Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Mielestäni joku arabinainenkin on ihan okei, kunhan se on kaunis eikä ole pukeutunut säkkiin. Ja somalitkin, ajatelkaa vaikkapa Imania!

Iman on kympin nainen Somaliasta!
No, yllättäen hommalaiset kaverini eivät olleetkaan eri mieltä. He sanoivat että kyllä tänne saa naiset tulla, muslimi- ja somalinaisetkin. Ne sanoivat että tänne ei vaan pitäisi ottaa niitä raiskaajamiehiä, jotka notkuvat diskossa veronmaksajien rahoilla, ja sitten raiskaavat suomalaisnaisia Kaisaniemen puistossa. Heidän mielestään Suomeen pitäisi ottaa työperäiseksi pakolaiseksi pelkästään nuoria ja kauniita naisia, ihan sama ovatko kyseiset naiset Ruandasta vai Burundista..

No siitä minäkin olen ihan samaa mieltä. Minäkin olen sitten kai maahanmuuttokriittinen, vaikka en kyllä ikinä ole itseäni sellaisena pitänyt. Olen usein äänestänyt jopa vihreiden Jyrki Kasvia, vaikka olenkin tällainen teknologiaa rakastava tietokonenörtti, ja nyt ajattelin äänestää Piraattipuoluetta, mutta jos tänne tosiaan otetaan pelkästään kauniita ja eksoottisia nuoria naisia, niin sitten äänestän mielelläni vaikka Muutos 2011 -puoluetta.

Sopisiko Muutos 2011 -paita riikinkukkotyyliini?
Esitän muuten tässä yhteydessä ukaasin kaikille Suomen naisille. Jos en onnistu vuoden aikana saamaan naistelta rakkautta Suomessa, niin sitten lähden ulkomaille sitä hakemaan. Ostan liput Thaimaaseen ja otan vaimokseni ensimmäisen tapaamani kauniin baaritytön.

Turhaanpa Suomen naiset valittavat thaimaalaisten tyttöjen invaasiosta, mieshän käytännössä ottaa ensimmäisen kelvollisen naisen, ja jos sitä pitää lähteä hakemaan Thaimaasta asti, niin silloin vika on kyllä täydellisesti kaikissa suomalaisissa naisissa, eikä siinä suomalaisessa miehessä tai sen thaivaimossa!

Turha feministien on mitään valittaa naisten alistamisesta, kun sillä thainaisella on kuitenkin suomipojan kanssa sata kertaa parempi elintaso kuin siellä Tsunamin runtelemassa kehitysmaassaan. Pikemminkin suomalaiset naiset ovat alistaneet suomipoikaa, kun hän joutui Aasiasta asti vaimon hakemaan, vaikka sellainen olisi pitänyt löytää 15 minuutin kuluessa lähiöpubista!

Mutta odottakaapas nyt sitten ensi viikonloppua, silloin alkaa sargaaminen oikein tosissaan! Minä, Kalle ja Mikko iskemme kaupungin yöelämään kuin hirmumyrsky!

Minulla ei ole Aspergerin syndroomaa!

Sain eräältä naishenkilöltä omituista palautetta sähköpostiini. Luultavasti se vain negaa minua, koska on ihastunut minuun tekstieni välityksellä. Vastaan tässä kuitenkin julkisesti naisen esittämiin väitteisiin, että näitä ei kysellä uudestaan.

1) Minulla ei ole Aspergerin syndroomaa!

Minulla ei ole Aspergerin syndroomaa. Jos minulla olisi Aspergerin syndrooma olisin yhtä kova guru kuin Richard Stallman, Linux-distroja nimettäisiin minun mukaani ja naiset lankeaisivat jalkojeni juureen, koska koodaustaitoni olisivat niin kovat, että jopa naiset ihailisivat niitä.

Tein kerran internetissä tieteellisen Asperger-testin ja sen tuloksena oli, että minulla ehdottomasti ei ole Aspergerin syndroomaa. Kyllä tiede tietää paremmin kuin joku satunnainen nettilutka.

2) En ole lapsellinen

Nimimerkkini "Puasankari" on hienovaraista itseironiaa, jota yksinkertaisemmat ihmiset eivät ymmärrä. Oikeasti minun pitäisi tietysti olla "PUA-aloittelija" tai "PUA-newbie", mutta otin hienovaraisen itseironisesti nimimerkin Puasankari. Toisaalta se edustaa myös positiivista ajattelua: olen ottanut tavoitteekseni olla mestariPUA muutaman vuoden kuluessa, ja sen tavoitteen tulen saavuttamaan.

Nyt tahtoisin kuitenkin sanoa, että lähettäkää naiset ihmeessä minulle jatkossakin palautetta - mieluiten kuvan kanssa.

Goottikelailua

Lueskelen tuota Pelimies-kirjan kirjoittaneen Neill Straussin Marilyn Manson -kirjaa, eikä se oikein iske. Ehkä goottityyli ei vain sovi riikinkukkotyylikseni. Siitä Mansonista tulee vaan mieleen, että äijä on saanut kristinuskosta jonkun trauman, ja yrittänyt sitten olla vähän pikkutuhma aikuisena. Tämä on paha juttu, koska aikaisemmin luulin sen olevan pelkästään showmies - nyt se näyttääkin vielä tyhmemmältä.

Goottitytötkin on oikeastaan sittenkin vähän etovia!
Pitäisi jotain silti keksiä riikinkukkotyyliksi. Ehkä se hipsteri on tosiaan parempi idea.

Lähestyin goottityttöä Marilyn Mansonin avulla

Positiivinen ajatteluni koki hirveitä ongelmia. Siis jos Neil Strauss ennustaa, että ydinsota tulee, niin voinko sitten ehtiä edes oppimaan sen verran puamiesoppeja, että pääsen ensimmäistä kertaa romanttiseen kanssakäymiseen naisen kanssa? Tosi hermostuttavaa. En tiedä edes tahdonko selvitä ydinsodasta, miksi saisin naista ydinsodan jälkeen paremmin kuin nytkään? Tai toisaalta...

Löysin Wikipediasta tällaisen Leonard Laken, joka oli survivalisti, joka kidnappasi naisia. Tarkoituksena oli perustaa oma haaremi ydinsodan jälkeistä aikaa varten, panna naiset paksuksi, ja olla uuden ihmiskunnan Aatami! Valitettavasti naiset eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia, joten Leonard Lake joutui kiduttamaan heitä ja murhaamaan heidät. Siitä tulee taas mieleen, että jos naiset olisivat ATM-miehelle vähänkin yhteistyöhaluisia ei Leonard Laken olisi pitänyt mennä noin pitkälle PUA-jutuissaan.

Siis en tietenkään mitenkään kannata Leonard Laken ajatuksia. Mielestäni tuo mies on hirvittävä kriminaali ja psykopaatti, joka olisi pitänyt teloittaa julkisesti. Äijä oli mennyt todella pitkälle Voiman pimeälle puolelle niin PUA-miehenä kuin survivalistinakin. Inhoan tuollaisia psykopaatteja. Mielestäni niille pitäisi laittaa kuolemantuomio. Eikä sekään riitä, vaan pitäisi olla jotain julkista nöyryyttämistä myös. En mitenkään puolustele Leonard Laken sairaita ja vastenmielisiä toimia, mutta kyllä vikaa on myös naisissakin.

Miksi tavallisesta ATM-miehestä tuli tuollainen psykopaatti? Ehkä naiset olivat vähätelleet sitä aina kun se lähestyi niitä. Ehkä naiset olivat jopa nauraneet sille ja torjuneet sen viattomat lähestymisyritykset. Naistenkin pitäisi kantaa joku vastuu. Kyllä kai miehestä tulee psykopaatti, jos on vailla rakkautta vuosikymmenestä toiseen!

Pitää lukea se Straussin survivalistikirja heti kun se tulee. Nyt on muuten tullut luettua tosi paljon. Viimeksi luin näin paljon yliopistolla. En nyt ehkä sanoisi tätä IRL naisille pokatessani heitä, mutta itse asiassa en valmistunut koskaan. Silloin luin kuitenkin paljon tieteiskirjallisuutta. Ja lukiossa myös. Mutta sen jälkeen kun lopetin opiskelun olen lukenut melkein pelkästään tietokonemanuaaleja. Mutta nyt olen tilannut postimyynnistä ja varannut kirjastosta tosi paljon kaikenlaista PUA-miesten suosittelemaa kirjallisuutta, sosiaalipsykologiaakin.

Yliopistolla ajattelin aina, että sosiaalipsykologia on joku sellainen naisten juttu, yhtä hyvin voisi lukea vaikka naistenlehtiä. Tietysti PUA-ajatusmaailma on lähempänä miestenlehtien maailmaa. Mutta nyt kyllä tajusin, että sosiaalipsykologia on tosi tärkeä ja mielenkiintoinen asia, ja juuri tätä puolta minun täytyy kehittää itsessäni sekä teoriassa että käytännössä. Joten jälkikäteen anteeksipyyntö sille sosiaalipsykologitytölle, jolle vittuilin Vanhalla tuhannen kännissä joskus viisi vuotta sitten! Taisin sanoa sille, että "sinusta tulee varmaan tosi hyvä McDonaldsin myyjä!" Itse asiassa aika hiton hyvä negaus Pua-mielessä.

No, joka tapauksessa, positiivinen ajatteluni meni vähän pilalle, kun mietin koko yön ydinsotaa. Yritin kuitenkin aina hokea "minä saan pillua" -mantraani. Lopputuloksena en nukkunut viime yönä paljon yhtään. Menin sitten heti aamulla töihin R-Kioskin kautta, kun tahdoin ostaa pari tölkkiä energiajuomaa ja kahvin tavallisen Pepsi Maxin lisäksi.

Nyt R-Kioskilla ei taaskaan ollut myyjänä se brunettigaselli, vaan joku goottityttö, joka oli kyllä tosi söpö. Oikeasti se muistutti tosi paljon tuota NCIS Rikostutkijat -sarjan Pauley Perretteä. Tai ainakin siinä mielessä, että oli vähän gootti. No kuuma se oli kuitenkin. Minä muuten en katso telkkaria, vaan telkkari on taustameluna, kun surffaan netissä, ja jotenkin huomio kiinnittyy aina ruutuun, kun tuo Pauley Perrette on näkyvillä.

Pauley Perrette on kympin tyttö!

No, minähän mietin, että vaikka en ehkä näytä gootilta, olen kuitenkin gootti sielultani, koska kuuntelen aina joskus Marilyn Mansonia kun surffailen netissä. Marilyn Manson on tosi hyvä bändi, muttei ihan paras! Parhaita bändejä ovat Iron Maiden ja Metallica. Mutta tuossa kuitenkin keksin, että voisin käyttää goottirockin tuntemustani goottitytön viettelyyn. Olin siis oppinut nyt jo aika nopeaksi ajattelijaksi pokatessani.

Kun olin maksamassa ostoksiani (kahvi, kaksi tölkkiä batteryä, 1,5 litraa Pepsi Maxia), yritin lähestyä tyttöä. Sanoin sille, että "Marilyn Manson on hyvä bändi." Tyttö katsoi minua jotenkin sillai hassusti, jonka arvelin merkkaavan ihastusta, ja sanoi "joo!" Sitten se alkoi järjestelemään siinä jotain tavaroita.

Seisoin siinä miettimässä vähän aikaa, että voisinko jatkaa juttelua jotenkin, mutta tyttö ei näyttänyt kiinnostuneelta jatkamaan keskustelua. Ehkä sekin oli vähän ujo tai mystinen, kuten gootit usein ovat. Ajattelin, että ehkä tytön alitajuntaan upposi nyt ajatus, että minä olin mielenkiintoinen mies ja potentiaalinen kumppani vaikka Marilyn Mansonin konserttiin. Menin sitten ulkopuolelle juomaan kahviani ja toivoin tytön tulevan siihen juttelemaan, mutta ei se tullut.

Sopisikohan meikäläiselle goottilookki? Siis PUA-miehen riikinkukkotyyliksi? Se voisi sopia meikäläiselle, kun pidän goottirockistakin. Pitänee tilata Marilyn Manson -paita jostain. Neil Strauss on muuten kirjoittanut kirjan myös Marilyn Mansonista, Mötley Crüesta ja Jenna Jamesonista. Pitää tilata nekin postimyynnistä, jos niitä ei ole kirjastossa. Kaikki mihin Neil Strauss koskee muuttuu kullatuksi elämänviisaudeksi.

Olisiko tämä hyvä riikinkukkotyyli meikäläiselle?

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ydinsota?

Huhhuh,

Huomasin juuri, että Pelimies-kirjan kirjoittanut Neil Strauss on nyt ryhtynyt survivalistiksi! Hänen uusi kirjansa Emergency: This Book Will Save Your Life käsittelee ydinsotasurvivalismia!


Katsotaan nyt mitä tuon kanssa käy, kunhan se tulee postimyynnistä. On tässä PUA-taitojenkin kanssa tarpeeksi opeteltavaa, taitaa mennä ihan mahdottoman stressaavaksi, jos pitää ydinsotasurvivalismiakin opetella.

Mutta jos Neil Straussin kaltainen profeetta näkee survivalismin tärkeäksi harrastukseksi, on ydinsota tulossa varmaan ihan kohta. Toivottavasi ehdin pokata naisen ja panna sitä edes kerran ennen ydinsotaa.

Itsestäni tuntuu sille, että ydinsota voisi alkaa vaikka niin, että joku rättipääterroristi varastaa Pakistanin ydinaseet ja pudottaa ne Moskovaan, Tel Aviviin, Mumbaihin ja Washingtoniin, ja sen jälkeen koko maailma on ihan radioaktiivinen. Mitenköhän radioaktiivisuus muuten vaikuttaa naiskauneuteen, pitää tosiaan päästä panemaan tosi nopeasti, ehkä ydinsodan jälkeen on vain rumia naisia! 

Ydinsotaan pitää varustautua, koska Neil Strauss sanoo niin! Nopealla haulla löytyi tällainen varsin hyödyllinen ydinsotaopas: Nuclear War Survival Skills.



Tämä Google Videosta löytynyt ydinsotaelokuva Threads lienee sopiva paniikkitunnelmaan pääsemiseksi.

Mutta ehkä hermostuin taas liikaa, pitänee odotella Emergencyn saapumista postimyynnistä ja miettiä vasta sitten näitä ydinsotajuttuja enemmänkin. Kuitenkin PUA-juttujen opettelemiseenkin menee koko loppuvuosi, eikä oikein millään ehtisi valmistautua vielä ydinsotaan.